Ensiaskeleita Uudessa-Seelannissa

Nyt on retki polkaistu kayntiin ja on ekan polgipaivityksen aika. Tuntuu hullulta etta tassa sita nyt vasataan, sita mista on viimeset puoli vuotta hopotetty suomessa. Kylla se hetki kun lentokoneen pyorat irtosivat Helsinki-Vantaalta tuntui hurjalta ja tuntuu se vahan vielakin. Vaikea sita on sanoiks pukea, kun oli toisaalta vahan hata ja hyva mieli yhta aikaa... Mutta niin sita vaan lahettiin kohti tuntematonta vaikka meinasivat kentalla etta ei Sivulan pojalle loydy taalta minkaan sortin lippua. No juostiin sitte kaikki tiskit lapi ja alko jo vahan pulssi nousemaan kun omaa nimea huudettiin kovaaanisista. Kiitos sille kultaselle Makelle joka sen lipun sitte jostaki kaivoi.
 

AA = Avojaloin Aucklandissa

1st night

 

Lennot olivat pitkista kestoistaan huolimatta melko kivuttomia ja perilla Aucklandissa alettiin aikaerovasymyksesta huolimatta etsia jotain rouheaa ajoneuvoa liikkumista varten. (Ei paljoa tuo aikaero haitannut ku oltiin niin hyvin sita reenattu joulun ja uudenvuoden aikana. Kiitos kaikille aamuun asti kukkuneille!) Tarkoituksena oli ostaa/vuokrata auto mutta ostamisesta luovuttiin jo melko varhasessa vaiheessa, se kun vaikutti hieman kyseenalaiselta. Kalliita romuja, ei mitaan Transun tai Viton veroista luksusmatkailuautoa tarjolla. Vuokralla oli inhimilliseen hintaan tarjolla vain kurjia Corollan ramia, ja semmoseen oli meidankin alistuttava. Kaikki vuokraajat valittelivat high seasonia. No... sit lahettii hakemaa semmosta Corollaa ja ku mentii tsiigaamaa sita yhta semmosta niin annas ollakkaan kun katseemme vangitsi uuden karhea Mitsubishi Pajero 4x4. Ilari sitten sivulauseessa muina miehina kysaisi autosta. Virkailijanainen oli tietenkin samantien alakynnessa kun Pirkanmaan kovin kauppamies rupesi tinkaamaan. Siina vaiheessa kun neito oli maksamassa meille, mina loin kapulaa rattaisiin. Raukka impi. Lopulta sopimus allekirjoitettiin ja karautimme ulos tuolla neliveto maasturilla.

Tinkaamassa

Naikkonen Ilarin niskalenkin jalkeen

Huomaa rekkamiehen rusin...eiku siis rusketus

Meija nelivedolla paasee iha mihi haluaa

 

Nyt ollaan ajeltu Aucklandista etelaa kohti pikkuhiljaa ilman kiiretta ja virittaydytty tunnelmaan. Ollaan nautittu lammosta ja riippumatto-oista, kloorattu meressa, poristu paikallisten kanssa, saatu kalastajilta ruokaa ja nautittu joka hetkesta. Nyt ootellaan josko paastais villisikametalle naiden kalastajien kanssa joihin tutustuttiin tuossa aiemmin ja jotka ystavallisesti meita ruokkivat. Huumaavat ensimetrit, tasta on hyva jatkaa!



PS.
Ruuan hinta ont aalla nostettu pilviin joten mahdollisesti tana iltana perustetaan Dyykki RY:n Uuden-Seelannin sivukonttori.


Yours
Ilari & Lari

Pakko oli nayttaa vaha miten true kalamies toimii

Hobitin lisaksi taalla on kuvattu myos uusimmat Maajussille morsian jaksot.

Tiskikone + suihku