Armotonta ripulia tulivuorella

54 Paivaa Uutta-Seelantia.

7000 lisakilometria vuokra-auton mittarissa.

40 yota riippumatossa ja runkojemme profiili on hivenen muuttunut. Jalat ja paa menee 50 senttia selkaa edella ku seisotaan mukamas suorassa.

Kaheksan Volvoa.
Seitteman Saappia.

Nolla Ladaa. Lansinaapurilla menee siis taalla paremmin kuin itaisella.

Valmetti on maajussien keskuudessa kova sana. Sille on oma fanilauma farmeilla.

150 lattya - ainakin. Per mies. Lahes joka aterialla useita kappaleita. Hillosta aina kovaa vaantoa, Lari syo mieluiten aprikoosihillolla johon Ilari ei taasen luo edes silmayksia, tai jos luo niin erittainkin halveksuvia. Han haluaa vadelmaa.

Colaa, Rasperry Colaa, Vanilla Colaa, IceCream Sodaa, Pineapplee, Rasperrya, Lemon, Limea, Passionfruittia, Exoticia, Orangee, GingerBeeria, LemonLime&bittersia, Crushed lemonia, Grapea ja tietenki Uuen-Seelannin omaa poikaa L&P:ta!

Siina on meijan taalla kittaamat limsalaadut. On ollu kylla hyvia. Lari vois muuttaa tanne ihan vaan noitten takia. Ainut miinuspuoli on se, etta pitany hommata jo tekarit ku ei pysyny omat leegot suussa kahta kuukautta. Ice-Cream Soda on kuitenkin ollut kiistaton suosikki meilla molemmilla. Maistuu vahan nestemaiselle karkille ja suussa voi tuntea kuinka se ihanasti syovyttaa hampaita. Muistuttaa sangen suunnattomasti Ruotsin maalta saatavaa Cream Sodaa. Tuttavallisemmin kermista.

Vaikka ollaan eletty ku siat pellossa ja kamat on levallaa ku leppasen evaat ni pahoja unhoituksia ei meilla oo viela tullu. Ilari on kerran unohtanu lompakon kirjastoon josta ystavallinen tati sita sitten kiikutti kaupungin toiselle laidalle. Mysteerina on myos pysyny vaelluskenkien kohtalo. Ne on mystisesti kadonnu viimesen viikon aikana. Tapahtumaan ei epailla liittyvan rikosta. Lari taas jatti kameran vessaan. Mita lie silla siella tehnyt. Huomattiin tama onnettomuus vasta seuraavana aamuna. Onneksi paikalliset ei kay taalla lainkaan vessassa ja kamera oli tasmalleen samassa naulassa johon se oli edellisena iltana ripustettu. Saatiin ylimaarasia sydamentykytyksia, ehka kovimmat mita ollaan taalla koettu. Pumppu kesti kuitenki ja todettiin etta taallahan naita unohuksia on selvastikki varaa teha. Sama teha kaikki alta pois ennen siirtymista vahemman rehellisten kansojen pariin.

Autostaki on loppunu akku pari kertaa. Ollaan iltasin innostuttu liikaa ihailemaan itteamme (naamakarvojamme) auton aurinkolappapeileista ja valot on kuluttanu akun loppuun. Ekalla kerralla tapahtu ihmekaynnistyminen. Illalla huomattiin akun loppuminen ja aamulla auto hyrahti kayntiin. Syyna tais olla se, etta se oli palmun alla niinku sanonta kertoo. Toisella kerralla ei kayny yhta onnekkaasti, vaikka me niin illalla kovasti uumoiltiinki. Kohisi niinku vanha ja raihnane ukko tahi eukko,(naistakin voisi muutamia esimerkkeja elavasta elamasta todeta, mutta jatetaampa mainitsematta) eika lahteny todellakaan kayntiin. Siina sitte tien varressa yritettii pysayttaa ohi ajavia ja ne katto etta ompa mukavan nakosia nuoria miehia ja vilkutti ilosesti takasi. Sattumalta siihen sit pysahty yks miekkonen joka oli tullu dumppaamaan roskia siihen parkkipaikan roskikselle(tarkastettu), mika on sangen yleinen tapa taalla. Silla oli sitte kaapelit takaloosterissa ja saatiin Mitsu kayntii.

Meilla oli hitusen semmosta luppoaikaa ja paatettiin etta nyt pelataan tennista! Me ollaan vanhoja kilpakumppaneita Suomen ajoilta. Taalla on nakyny melkeen yhta paljon tenniskenttia ku lampaita mutta ne on poikkeuksetta ollu aina tyhjia. Ei oo nakyny pelaajan pelaajaa. Ollaan sita kummasteltu ja siihe me aateltiin teha pikkunen muutos ja hypata ite kaukaloon. Loyettiin unelmien kentat, ei ollu verkossa reikia, eika roudan murtamaa asfalttia vaan viimesen paalle vehreat nurmikentat. Hyokattiin sinne ties minkalaisissa hepeneissa. Larilla tais olla kalsarit jalassa ja Ilarilla parta kampaamatta. Kenttavahti meinas etta sori pojat, teilla ei oo tanne mitaan asiaa jos ette kuulu klubiin. KLUBIIN?! Selvis seki etta miks ne kentat on aina tyhjia. Taalla pitaa kuulua klubiin etta paasee pelaamaan tennista ja nayttaa silta etta taalla ei kukaan niihin klubeihin kuulu. Siinaki kentilla ni sitte pari jotain nassikkaa pallotteli ja muut viis kenttaa seiso tyhjillaan. Ei paljoa hontsykulttuuri kukoista taalla. Ihmekkaa jos muksuista tulee semmosia pullamossoja ku ainut harrastus mita voi teha ni on notkua julkisilla vessoilla, juua paikallista ES:ssaa ja lyya tageja seinat tayteen. Ei sitte pelattu tennista. Tutustuttiin sitte muuten paikalliseen urheiluperinteeseen ja mentiin kattomaan ku tytot pelas Net-Ballia. Yritettiin paasta peliin mutta ne juoksi kirkuen karkuun.

Haere mai! taa on maoria ja tarkottaa tervetuloa tai jotai. Vai oliko se sitteki Kia ora! No eniveis, taalla nuita maoreja piisaa. Ne on taman maan tummaihosempaa alkuperaiskansaa ja vaikuttaa monesti hieman vahempiosasilta mita taysin valkoihoset. Turisteille maoreja ja niiden perinteita ja kulttuuria markkinoijaan sangen ahkerasti, mutta epaillaan etta turisteilta valuvat rahat menee kylla suoraan ahneiden kauppatieteilijoiden taskuihin, ei lainkaan maoreille itselleen.  Ne maorit on kylla tosi mukavia ja ne morjestelee meita aina ilosesti vaikka ei laheskaan aina tunneta niita. Ne vaikuttaa elamaansa tyytyvaisilta ja onnellisilta. Niilla on semmosta lepposta perhekeskeista meininkia ja yleensa niilla kaikilla on leveasti hymyileva naama taynna tatuointeja. Ja jos ei naamassa ni vahintaan kadet ja jalat ja niska taynna jotain ihme tribaaleja. Seki taitaa olla joku niitten perinne.

Ollaan oltu myos sangen musikaalisia taalla. Lari hommas jo kotomaasta huuliharpun jota illan pimeina tunteina on soitellu riipparissa. Harmi vaan etta kehitys on ollut sen verta huimaa etta D-viritteisella harpulla ei olla kovin pitkalle potkitty. Loppuu lurittelut kesken, ja ylipirteat tilutukset rupeaa lahinna jo kaymaan hermoille. Mitakohan asialle vois teha? Kitara hommattiin kanssa. Himo tinkauksella jostain kirpparilta. Siinaki on tapahtunu huimaa edistymista molemmilla rampyttajilla. Hilimat ja Onnit menee jo kevyesti eika Albatrossin liitokaan oo enaa semmosta rapikoimista. Pysyy ylhaalla jo. Paastiin myos vetamaan ensimmainen keikka tuossa jokunen paiva sitte. Kaytiin kylassa yhella meijan kaverilla joka tavattiin lentokoneessa tanne tultaessa. Se ei kuitenkaa ollu kotona. Mutta sen vanhemmat oli tosi kivoja, ja niitten ruottalainen vaihtari. Oltiin yks paiva siela painemme ja loydettiin niitten bandihuone. Siella oli rummut ja bassot ja sahkokitarat ja kaikki tollaset rampyttimet ja rautalankavempaimet. Ei maltettu olla hieman niita testaamatta ja kohta kaikki lahitienoon puut oli tyhjina linnuista. Hieman pitkaa tukkaa heiluttelimme myos. Ei vaiskaan, eihan ne oo ees viela pitkia.

Otettiin tossa muutama päivä, vai olikose viikko, sitten tuntumaa hitusen myös surffaukseen. Käytiin Raglanissa ottamassa aaltoja. Se oliki hyvä paikka tämmösille alottelijoille ja surffikoulu oli maan parasta laatua. Lupasivat pitää pinnalla vaikka ei oliskaan yhtä puupäisiä oppilaita ku me. Oli kyllä hauskaa hommaa, varsinki sen takia ku tavattiin tuttuja. Ihan "sattumalta" ajettiin parkkipaikalle jossa oli valkonen farmariauto selvästikin yöpymässä vaikka se oli ankarasti kiellettyä. Me ei semmosta röyhkeyttä suinkaan suvaita ja herätettiin ne muutamalla varovaisella äänimerkillä ja kevyellä pintakaasulla. Autosta ulostautu Kiviojan Minna, Rimpiläisen Heljä ja Louhisalmen Matu. Oikeenki pirteinä ottivat meiät vastaan.Tytsyjen kanssa otimma sitte aaltoja yhtena paivana ja hengailtiin muutenki. Oli oikeen lupsakkaa, kiitos vaan siita emannille.

Taalla on ollu tunkua suomalaisten suhteen. Jouduttiin jarjestamaan valtaisa tervetuliaisseremonia lentokentalla ku Huhtalan Juuso ja Verrosen Ville pelmahti paikalle pitkine tukkineen. Katottiin ekaks etta sielta saapuu joku agilityryhma koirineen mutta neha oliki vaan tullimiesten huumekoirat jotka nokka pitkalla seuras poikia. Jouduttiin selittamaan etta nailla pojilla on esipuperteetti ja se tuoksu mika niista lahtee on ihan tavallista hikea, se vaan saattaa suomalaisella miehen alulla tuoksahtaa tavallista voimakkaammin. Ne jotenkuten sit usko meita, oltiin varmaan niin luotettavan nakosia. Ilari naytti ihan Kit Carsonilta uudessa parrassaan ja Lari loi lisauskottavuutta koikkelehtimalla ymparinsa Suomen armeijan poolossa ja taasen tutuissa kalsareissaan.Porrattiin poikien kanssa paiva ja vahan toistaki Aucklandin kulmilla. Saatiin jannuille huikealla diililla auto, ja mika parasta se oli meijan vanha rakas Mitsu. Tyytyvaisina molemmin puolin heitettiin miehekkaat jaahyvaiset ilman isompia kyynelia. Hieman meita Mitsun puolesta pelotti ku pojat vaikuttivat niin epavarmoilta kuljettajilta, syyna mukamas paikallinen vasemmanpuoleinen liikenne. Me epaillaan etta syyna on Sievin Mutin muropaketin yllatys.

Nyt ollaanki just tultu Fijille ja bolgin paivitys jaa tahan hetkeks aikaa. Aateltiin nimittain jaaha lomalle. Uus-Seelantiki hyvasteltiin hyvilla mielin. Tuntu etta onhan taa nyt jo koluttu joka paikasta ja hyvalta tuntu lahtea jatkamaan. Kaikin puolin miellyttava ja turvallinen maa, eika tekemistakaan puutu. Taalla pitaa ensitoiksemme kayda vahan tinkaamassa, notta paastaan joillekki paratiisisaarille varsin edukkaasti. Tuntuu hyvalta jaaha oikeen rotvaamaan ilman mitaan sen suurempia sydamentykytyksia. Jos meista ei kuitenkaan kuulu kuukauteen mitaan ni luultavasti palmupuusta tippuva kookospahkina on halkassu riippumaton pohjalla rotvaavan lepailijan kallon. Taitaapi olla suurimpia uhkakuvia tulevaisuudesta. Tai voihan biitsia pelatessa menna vaikka hiekkaa silmaan. Toivotaan kuitenki etta kaikki sujuu hyvin ja rauhallisesti, niinku tahanki mennessa Bula vaan!

-Roosters-

ps. Ei muuten keksitty nasevaa otsikkoa ni laitettiin tammonen huomion huiputtavasti herattava.

Hyvasti Uusseelanti, hyvasti!

Perjantai ja siivouspaiva, kuva on siis siivouksen jalkeen.

Argh, autiomaassa kalkkarokaarmeiden syotavana. Tuli hannan alla.

Joskus taallaki sataa, vaikka oliki lampiminta 50 vuoteen.

Orottavan aika o pitka

X. KPS turnauksen jalkeen voittaja nauttii koko rahan edesta. Haviaja nojaa parkettiin. Nyrkki tyynyna ja vyo peittona.

Ilari pesi paidan

Noi hampuusit vei meijan auton