Kuumaa ja kosteaa

 

Hey mates! Where are you from? Your language is cool! How long are you staying in New-Zealand? NICE! Tammosia kysymyksia on sadellu viimepaivina ja naista keskusteluista on lahteny muutama hauska lumipallo vyorymaan. Lahettiin ajeleen Vihaisen Dyykkarin (ViDy) kaupungista hanta koipien valissa kohti etelaa, ja aateltiin huuhtoa matkan varrella kertynyt saasta kehoiltamme kuumiin lahteisiin. Rotoruan ymparistossa naas kuulemma on niita kuuluisa kuumia lahteita metsat taynna. Ja vielapa ilmaseks. No, ei muutako pajeron tankki taynna intopiukeena siihen suuntaan. Ajeltiin siina sitte ympari kylia ja metsia, eika niita hot poolseja tuntunu loytyvan mistaan, paitsi kylpyloitten takapihoilta piikkilanka-aitojen takaa, maksua vastaan tietenki.  Alko autossaki olemaan lampotila silla tasolla etta paatettiin sitte tyytya kylmempaan vaihtoehtoon ja pulahdettiin jokeen vilvoittelemaan kuumenneita varpaita. Siina samassa paikalle ampas 3 lahipitajan kossia, jotka alko houkuttelevan nakosesti kiipeilemaan sillan paalle ja hyppimaan sielta triplavoltteja ym. Pakkohan siina oli sitten vanhoina uimahyppaajina lahtea nayttamaan pojille etta miten sita meilla Suomessa hypataan. Jannut toivotti meidat tervetulleiks ja alko yllyttaan hyppaan alas. Mehan sitten kiivettiin korkeimmalle maholliselle kaiteelle ja ei auttanut enaa peraantya. Rohkeasti siita sitte hypattiin ja kylla se Lariki sielta tipahti kun silla loi polvet niin pahasti loukkua etta takaa pain puhaltava tuuli tuuppas sen alas.

Jo vainkin. niin siina kavi veliseni etta alas tultiin. Ja kollithan vallan siella alaalla sitte innostu ku Ilu rupes pomppiin kaiken maailman tempuilla alas sielta. Vaha sitte jututettiin niita ja kyseltiin sitte etta josko ne tietais missa on semmosia kivoja ilmasia ja ei mitaan turisteilla pilattuja kuumia lahteita. Ja no annas ollakkaan ni nehan tietenki ties, paikallisia ko olivat. Ja niin ne sit rupes neuvomaan meita sinne mutta ei oikeen pysytty perassa etta millon pitaa kaantya oikealle ja millon ajaa suoraa ni ne kiltit pojat sit lupas neuvoa meille tien sinne. Tai ei ne mitaan poikia ollu, aikamiehia, niiku meki. Lahettiin seuraamaan niita semmosta pienta hiekkatieta ja tuli semmonen Juha Kankkus meininki siina ku hiekka polisi ja oltiin vahan valia nelipyoraluisussa valilla tietty penkan puolella. Ehjana selvittii sit sinne kohteeseen ja ah autuutta mika siella odotti! Tai no ei se oikeastaan alkuun nayttany niin hyvalta koska siella oli pari paikallista perheineen ja veneineen paikalla ja niilla oli siella jonku sortin allaspippalot. Ne vaan lillu siella kuumassa vedessa ja hengaili ja osa joi jotain vaha epailyttavan nakosta lienta. Sit niilla oli selvastikki skaba et kenella on isoimmat kajarit niissa veneissa ja isot subbarit. Kuulu meinaan semmosta jytketta etta en ihmettele vaikka joskus luullaanki etta taalla on maanjaristyksia. Sielta ne kaikki tulee, sano.

 No kaytiin testaamassa se meijan mesta ja todettiin etta tamahan on taydellinen meijan tulevan yon kuutamouinteja varten. Kaytiin virittelemassa riipparit lahimettaan ja sitte hiivittiin sinne pusikkoon lahelle sita kuumaa lahdetta ja ulvottiin ku sudet ni johan niihin tuli liiketta. Lahti kaikki karkuun niitten veneitten kanssa. Uskoo viimeisimman ken tahtoo. No ne lahti kuitenki pois sitte ku arska laski ja me vallattiin se allas. Ja olihan se makoisaa. Ja niiku oltiin aikasemmin paivalla sovittu ni ne kylan jannut saapu kans paikalle ja alko Uuden-Seelannin JoPojen yo nro 1. Ne oli kyl ystavallisia kavereita. Tosi mukavia poikia. Tarjos ekana keppanat mutta tietysti me raittiit miehet siita kieltaydyimme. Makkarat mita ne meille oli tuonu meni kyl huiviin semmosella halulla etta ei oo aikoihin nahty, oli nimittain vahan parempaa ku nuudelit. Sit me kelluttiin siina tahtitaivaan alla veden hoyrytessa ja kateltiin shooting starseja nii ja joku paikallinen jyvajemmari ampu viela raketteja siella meidan kunniaks tai jonku. Oli kyl nattia. Ei tehny mieli nousta sielta ollenkaa pois, mutta sit ku katottiin etta taallahan on kaks vanhaa mummelia ko oli sen verran ryppyset ja nuttuset ihot meilla ni kyl hilipastiin ylos sielta ja akkia. Pummittiin niilta viela makkarat kotipakettiin, tottakai, heitettiin kopot niitten kans ja painuttiin yopuulle suupielet korvissa.

Aamulla sitte herattiin taas omina itteinamme, mummot oli tipotiessaan. Pakko oli viela kayda vahan lillumassa, ehka paras aamu-uinti ikina. Seuraavana oli vuorossa tulivuoret. Se nyt ei ihan mennyt ihan yhta putkeen, mutta hauskaa oli kuitenki, varsinki jalkeenpai. Katottiin etta tassahan on kivenheiton paassa yks pohjoissaaren korkeimmista huipuista, ja viela oikeen tulivuori - aktiivinen sellainen ja paatettiin kayda huiputtamassa mokoma. Meikalaisella on kuitenki kokemusta Roska-Rukasta (kokkolan highest top) ja Lari on kiivenny Jouppiskalle ja Simpsiota puoleen valiin. Pollahettiin paikalle vuoren juurella olevaan infopisteeseen juuri ennen sulkemisaikaa ja saatiin viimehetkella saatiedotus ja kartta alueella olevista reiteista. Reitit naytti aika tissareilta ainaki siina kartalla ja saatiedotus naytti kaatosadetta seuraavan viikon ja vaarallisen voimakasta tuulta. Siina sitte pahkailtiin lahteakko kiipeaan vai ei. Laskettiin siina 1+1 kun ei oltu vesisadetta ollu aikasemminkaa niin pakkohan se on lahtea kiipeamaan. Ei voi sataa just nyt kun on ollu niin hyvat ilmat muutenki. Oltiin oikeinki optimistisia. Tankattiin illan mittaan(ekstrasatsi nuudelia) ja viriteltiin majapaikat royhkean itsevarmasti infopisteen viereiseen pusikkoon.

Aamupalaa vasatessa viien aikaan aamulla suunnitelma naytti viela olevan vedenpitava, vuorella oleva sankka sumu naytti halvenevan. Lahettiin kopottelemaan ylospain ja taiettiimpa laulellakki siina astellessa. Ehka tunnin kuluttua huomattiin olevamme keskella sumupilvea ja nakyvyytta tais olla muutama kymmenen metria. Just ja just kaverin hyvaa vauhtia kasvava takatukka naky. Ja sitten repes Esteri. Alko tuleen vetta ja tuulemaan. Eika siina viela kaikki, kaivettiin taskusta se kartta mika saatiin sielta infosta ja todettiin etta ollaan ihan vaaralla polulla. Rehellinen suunnistuspummi. No, se oli oikeestaan onni kun kuultiin jalkeenpain etta se vuorelle meneva reitti oli ollu aika huonossa kunnossa eika sinne ois paassy. Ei kuitenkaa annettu siina vaiheessa viela periks vaan paatettiin etta kun on lahetty ni kayaan nyt edes kattomassa kraaterijarvia. Kaveltiin pari tuntia sinne jarville, siina oli hukkumiskuolema lahella kun vesi tuli alaviistosta ja meinas tukkia sieraimet. Ja jarviahan me ei sitten perilla tietenkaa nahty kunnolla kun keli oli mita oli. Ei muutako akkiapois jollain uinnin ja kavelyn valimaastossa olevalla tekniikalla. Aika ajoin jopa vesijuoksua, teki hyvaa selalle. Perilla sitten otettiin leirinta-alueen suihkusta kaikki saatavilla oleva kuuma vesi irti ja naurettiin tapahtuneelle.

Ainut kuva meijan vuorenvallotusreissulta. Liian markaa oli.

Kaytiin viela kyselemassa josko se saa siita paranis ja ne sano etta ei muutako huonompaan suuntaan koko loppuviikon. No aattelimma etta lahemma sitte poijes taalta ku ei kerta meille luoja anna vuorenvallotuskeleja. Ajettiin illan kahmeessa lahimpaan pikku kylaan nimelta Turangi ja hieman ravittuaan itseamme ajattelimme etta olisipa kiva hieman pelata jotain paikallisten kanssa. Nahtiin yks vanha jaara, joka sano etta season is finished. Kuulemma kaikki urheilijat on tauolla koko kesan eika tee mitaan. Lahtevat kuulemma karkuun ku turistit saapuu paikalle. Hikista, aateltiin ja lahettiin sit palloilemaan ilman palloa paikallisen kirjaston takapihalle. Sinne sitte hurahti paikalle nappulajengi joka rupes sit haastaan meita joka lajissa. Ne puhu jostain rugbysta ja basketballista mut eiha me tiietty mita ne on. Opeteltiin sit vahan molempia ja alko ne melkeen jo sujumaan. Naytettiin sitte vaha mita meilla suomessa leikitaan. Naytettiin vahan pukkihyppelya ja kapteenijumppaa. Tietenki piti myos vahan nayttaa niille etta ollaan tikissa. Ilarista tuli heti niitten idoli, ku se heitti pari kieppia ja muutaman leuan. (Ei puhuttu niille mitaan miedan uuden vuoden leuanvetoskabasta.) Nii ja kaveli kasillaan. Olin kyl kateelinen ku en ite osannu ja paatin et opettelen heti ku ne nassikat ei oo nakemassa. Kuulemma oon jo vahan kehittyny.

Hauskaa on kylla ollu ja tuntuu etta ois ollu pitkaanki jo taalla. Ihan kokeneita patuja jo. Hauskinta on yleensa ko mennaa joittenki paikallisten kanssa jorisemaan. Tai ei tarvi olla ees paikallisia. Ykski ilta saatiin espanjan oppitunti ihan ilmaseks aidoilta latinoilta. Ja hauskaa on myos kirjotella tata bolgia, ku kelit ei aina oo parhaat maholliset taallakaan ja ku aattelee teijan naamavarkkien venahdyksia siella missa ootteki. Ku tuntuu etta meilla venahtelee kans ihan kiitettavasti. Ollaan toistemme kanssa viela ihan valeissa, ei isompia riitoja. Mehevin konflikti tais olla ku Ilari halus kaupasta mansikkahilloa ja meika vattua. No kaupan tati tuli sovittelemaan ja ostettiin sekahilloa.

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin talla kertaa

Ilu & Larsson